sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ympyrä sulkeutuu

Dave Eggers on hurjassa vedossa. Toissa vuonna ilmestynyt A Hologram for the King oli mielestäni erinomainen romaani, ja nyt loppusyksystä ilmestynyt The Circle menee monella tapaa vielä pidemmälle. Romaani on oikeastaan spekulatiivista fiktiota, vaikka teksti ei sinänsä vaikutakaan tunnusmerkkiseltä genrekirjallisuudelta. Realistisviritteisen kerronnan fokus pysyy ihmisissä, vaikka ympärillä kehitetään scifi-tason virityksiä. Tarina sijoittuu parin vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen, eikä näkymä ole erityisen miellyttävä.

Romaanin nimeä kantava teknologiayhtiö – joka sattumalta muistuttaa luonteeltaan hyvin paljon erästä nykyään toimivaa teknologiayhtiötä – rakentaa täydelliseen avoimuuteen perustuvaa yhteiskuntaa. Paitsi että yhtiö itse on Kolmen Viisaan Miehen salamyhkäisesti johtama eikä yhtä sen perustajista ole koskaan edes nähty julkisuudessa. Siitä huolimatta Circlen jalona tavoitteena on luoda maailmasta täysin läpinäkyvä ja sen ansiosta turvallinen paikka, jossa jokainen inhimillinen teko näkyy koko ihmiskunnalle ja jossa väärintekijät voidaan jäljittää minuuteissa mistä tahansa. Tunne jatkuvasta tarkkailusta ohjaa ihmiset tekemään oikeita valintoja. Jokainen kommunikoi, jokainen jakaa tunteensa ja tietonsa, mitään ei piiloteta keneltäkään.

Maebelline Holland tulee Circleen töihin ystävänsä Annien suosittelemana. Kiiltävä, lasinen kampusalue tuntuu 24-vuotiaasta Maesta taivaalta. Ja kun Annie on johtotehtävissä, Mae otetaan heti vakavasti kaikkialla. Hän pääsee nopeasti kiinni työhönsä Customer Experiencessä ja ryhtyy tavoittelemaan asiakaskohtaamisista täyttä sataa pistettä, kaikesta kiitollisen työntekijän tapaan. Toisella näytöllä tiimin jäsenet kommentoivat hänen työsuorituksiaan ja kannustavat viemään asiat aina loppuun asti. Kun perustyö alkaa sujua, Maelle asennetaan eteen lisää näyttöjä: Circlen sisäistä kommunikaatiota varten, ulkoista sosiaalista viestintää varten, uusien työntekijöiden kouluttamista varten. Kaikissa käydään jatkuvaa keskustelua, johon täytyy osallistua, koska kaikki Circlen työntekijöiden tekemiset pisteytetään. Vähitellen Maesta kehittyy opetettu koira, joka pystyy pitämään ilmassa useita palloja pudottamatta niistä yhtäkään.

Circle on äärimmäinen yhteisö, ja Mae kohtaa asian ensimmäistä kertaa syvällisesti, kun hänet kutsutaan tapaamiseen, jossa käydään vakava keskustelu siitä, miksi Mae on jättänyt vastaamatta erääseen juhlakutsuun eikä ole ilmestynyt ollenkaan paikalle. Kun Mae aloitti Circlen työntekijänä, hänen kaikki tietonsa ja tiedostonsa ja tekemisensä ladattiin pilveen, josta ne ovat Circlen järjestelmän luettavissa. Sieltä on näkynyt, että Mae on joskus käynyt Portugalissa, joten järjestelmä on identifioinut hänet Portugali-faniksi. Sen seurauksena hänelle on lähetetty Portugali-aiheinen juhlakutsu, mutta hän on häpeällisesti sivuuttanut sen. Mae joutuu pyytämään anteeksi ja lupaamaan, ettei vastaava toistu enää koskaan.

Pitkään tuntuu, että Mae on kaikesta jäljessä. Hän ei ehdi varata töihintulotarkastusta kampuksen lääkäriltä, joten myöhästyneellä käynnillä häntä torutaan siitä (kunnes hänen koko elämänsä terveystiedot ladataan Circleen ja häneen asennetaan mikrosiru mittaamaan terveydentilaa pysyvästi). Hän haluaa hoitaa perustyönsä hyvin mutta koska hän ei huolehdi CircleRank-lukemansa paranemisesta 10 000:n paremmalle puolelle, hänet kutsutaan puhutteluun (seurauksena on unettomia öitä ”zingaamisen” parissa, loputtomia tykkäyksiä ja irvistyksiä ja kommentteja, joiden ansiosta hänen lukemansa paranee vähä vähältä). Kun kotona Maen isä saa MS-tautiin liittyvän kohtauksen eikä Mae ehdi sinnekään apuun ajoissa, tilanne uhkaa riistäytyä käsistä.

Maen ex-poikaystävä Mercer on ryhtynyt pelastavaksi enkeliksi. Seurauksena on virtuaalisen maailman ja näkyvän maailman yhteentörmäys: Mercer vastustaa teknologialla tuotettua valheellista yhteisöllisyyttä, jossa tykkääminen riittää toimenpiteeksi ja jossa ihmiset kuvittelevat tuntevansa toisensa pelkkien irrallisten kommenttien perusteella. Mae tietenkin pitää Mercerin näkemystä taantumuksellisena ja tietämättömänä, vaikka syytökset teknologian aiheuttamasta infantilisoinnista tulevat lähelle. Työstä on tullut Maelle koko elämä, mutta tarkemmin ajatellen kyseessä on vain reaktiopeli, jossa tavoitellaan täyttä pistemäärää kaikissa kanavissa, vaikka sitä ei voida koskaan saavuttaa.

Vähitellen Mae muuttuu Circlen työntekijästä kampusalueen asukkaaksi, hän alkaa asua yhdessä vapaista huoneista ja käydä kaikenlaisissa juhlissa ja tapahtumissa, joihin tulee jatkuvasti kutsuja. Hän on tavannut jo ensimmäisinä työpäivinään Francisin, jolta kuitenkin puuttuu vetovoimaa. Sen sijaan sattumalta tavatussa Kaldenissa on viehätystä sitäkin enemmän: harmaatukkainen Kalden on mysteeri, koska kukaan muu ei ole nähnyt miestä missään, hänen nimellään ei löydy Circlestä mitään eikä hänestä ole minkäänlaista valokuvaa järjestelmässä. Maen ystävä Annie, joka sentään kuuluu Circlen vaikutusvaltaisimpaan Gang of 40 -ryhmään, epäilee, että kyseessä saattaa olla vakooja, kutsumaton vieras suljetulla kampusalueella.

Circle on innovaatioyritys, joten romaani tarjoilee valtavan määrän innovaatioita. TruYou on vienyt sähköisen tunnistautumisen uudelle tasolle, ja ihmiset ovat saaneet unohtaa kaikki kymmenet salasanansa. Yhtiön perustajiin kuuluva Eamon Bailey näyttää Dream Friday -esityksessään, miten SeeChange-kamera toimii: sormenpään kokoinen kamera välittää livekuvaa ympäri maailmaa langattomasti, ja sillä voidaan toteuttaa ennennäkemätöntä valvontaa mihin tahansa. Kaikkien yhtiön teknologioiden tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja vahvistaa ihmisten keskinäistä luottamusta. Sanotaan, että diktatuurit eivät koskaan esittele itseään diktatuuriksi vaan käyttävät jotakin sellaista nimeä kuin korkein kansanvalta. Circle ei poikkea joukosta.

Lopulta Mae lipsahtaa, ja se kääntää hänen elämänsä suunnan. Hän paljastaa hetkeksi inhimillisyytensä ja tarttuu hetkeen, mikä asettaa hänet vaaroista suurimpaan – tilanteeseen, jossa hän pelkää joutuvansa irtisanotuksi Circlestä. Rikkomuksensa takia Mae kuitenkin tutustuu Eamon Baileyyn ja käy hämmästyttävän keskustelun, jossa musta muuttuu valkoiseksi. Maesta tulee Circlen lähettiläs, ja hän sitoutuu täyteen avoimuuteen, mikä tarkoittaa kaikkien tietojen julkistamista, puettavan videokameran käyttämistä ja jatkuvaa livestriimausta omasta elämästä (kolmen minuutin vessatauolla saa sentään pitää mikrofonin suljettuna). Julkisessa esiintymisessä Mae käy Eamonin kanssa keskustelun, jonka tärkeimmät avainlauseet – Maen sanomina – heijastetaan kaikkien näkyville:

SECRETS ARE LIES. 
SHARING IS CARING. 
PRIVACY IS THEFT.

Iskulauseet ovat tietenkin voimakas viittaus George Orwellin 1984:ään. Eggersin romaanin  mielenkiintoisimpiin ulottuvuuksiin kuuluu tapa, jolla se keskustelee tuon teoksen kanssa. Jos muistelee Orwellin romaanin iskulauseita – WAR IS PEACE, FREEDOM IS SLAVERY, IGNORANCE IS STRENGTH – ja ajattelee niiden kauheutta, Eggersin tarinan iskulauseet ovat yhtä aikaa hyvin samanlaisia kuin ne ja samalla jotain uutta, aivan erilaista. Tällä kertaa sota on rauhaa, jossa salaisuudet nimetään valheiksi. Vapaus on orjuutta, jossa jokaisen on jaettava vapaasti kaikki kuuluakseen yhteisöön. Tietämättömyys on voimaa, jota yhteisö käyttää pyrkimyksessään kertoa jokaiselle tietämättömälle kaiken, minkä muut jo tietävät.

Maen ystävä Annie on mukana menneisyyden kartoitukseen keskittyvässä PastPresent-projektissa ja ryhtyy lopulta itse sen ensimmäiseksi koehenkilöksi – hänen sukunsa on sentään saapunut Yhdysvaltoihin Mayflowerilla. Orwellin sanoin: Joka hallitsee menneisyyttä, hallitsee tulevaisuutta, ja joka hallitsee nykyisyyttä, hallitsee menneisyyttä. Annien ja Maen ystävyys saa yhä synkempiä muotoja, eikä loppu ole kaunis. Samaan aikaan Mae on mukana käynnistämässä demokratiahanketta, jossa suora kansanvalta toteutetaan Circlen järjestelmän avulla. Vihdoin Maen kaipaama Kalden päättää puuttua tilanteeseen, koska Circle on menossa liian pitkälle. Äärimmäinen unelma on toteutumassa ja ympyrä sulkeutumassa, mutta Kalden ei missään tapauksessa halua nähdä, mihin se johtaa. Mutta Mae haluaa tehdä päätöksensä itse.

Romaanina The Circlen vahvuus on siinä, miten se välttää olemasta varsinainen dystopia. Siinä on yhtymäkohtia 1984:ään ja Uljaaseen uuteen maailmaan ja moniin muihin dystopiaklassikoihin, mutta silti sen maailmassa on jotain hätkähdyttävällä tavalla tuoretta. Tällä kertaa nämä ihmiset tekevät sen itse! He luovat valtakoneiston itseään varten: Panoptikon-maailma, jossa kaikki on jokaisen nähtävissä, tuntuu mukana olevista ihmisistä luontevalta. Jos heillä ei ole mitään salattavaa, miksi kellään muullakaan olisi? Kun salassa pidettävä informaatio kasaantuu valtaapitäville, enemmistö kääntyy nopeasti julkistamisen kannalle. Edustuksellisen demokratian purkaminen suoriksi nettikyselyiksi tuntuu ihmisistä äkkiseltään hyvältä vaihtoehdolta, satunnainen päätös yhtä relevantilta kuin informoitu. Latistuvan maailman kuvauksena The Circle on vaikuttava.

The Circle on myös häpeilemättömän viihdyttävä. Kielenkäyttö on sujuvaa, juonenkäänteet nopeita, tarinankuljetus kaikkineen notkeaa. Henkilöt eivät tietenkään ole mitään suuria ristiriitakimppuja eivätkä heidän keskinäiset suhteensa kovinkaan kauaskantoisesti rakennettuja kudelmia, mutta hahmot kuitenkin palvelevat tarkoituksiaan eikä dialogia joudu lukemaan suojauksen takaa. Sitä paitsi Eggersin huolellisuutta on pakko kunnioittaa, koska yksityiskohdat tuntuvat relevanteilta ja hiotuilta. Itsekin hiukan vastaavissa maailmoissa Orjattaresi-romaanissaan liikkunut Margaret Atwood tekee The New York Review of Booksissa seikkaperäisesti selkoa The Circlen nimi- ja numerosymboliikasta (mikä on sivumennen sanoen aina hiukan vaarallista, mutta Atwoodin keskeiset päätelmät osuvat mielestäni pääosin kohdalleen).

Ehkä suurimman vaikutuksen minuun tekivät romaanin pitkät dialogijaksot, joissa Mae joutuu myöntämään nähneensä asiat ”väärällä” tavalla. Ympäripuhumisen retoriset keinot oikeastaan kiteyttävät koko Circlen toimintalogiikan. Rakenteen makrotasolla Eggers käyttää tyylikkäästi ympyrää ilman, että se tuntuu teennäiseltä. Kaikki liittyy kaikkeen.

Pakko myöntää, että The Circlen jälkeen Googlen, Facebookin, Applen ja muutamien muiden yhtiöiden motiiveihin suhtautuu taas hiukan skeptisemmin. Mikä tahansa voi tulla julkiseksi koska tahansa, ja mitä tahansa tietoa voidaan käyttää melkein mihin tahansa. Me teemme sen itse.